(aikuinen nainen nostaisi raskaan työpäivän raataneet jalkansa rakkaan syliin.
huokaisisi syvään, hieroisi otsaansa. ryystäisi kahvia, väsynyt ja kiitollinen.)

otamme paineita ajasta, vaikka saamme sitä koko ajan lisää. pitäisi elää vielä lujemmin, väkevämmin? täyttää minulle lahjoitetut minuutit valmiiksikirjoitetuilla muistoilla? sellaiset paineet asuvat sisimmässä, kurkkivat sydämen ikkunoista, osoittelevat muita. minä olen niille sinisilmäinen vaikka hyvin tiedän, että on turha syytellä.

hän kasvattaa juurensa selkääni, oksistossa kiipeilevä apina kutittaa vähän.