suunnitelma alkaa olla saumaton; siirrän ratsun a-vitoseen ja syön sinulta sotilaan, viimeisen mahdollisuutesi saada kaikkivoipa kuningatar takaisin peliin. voitonriemu kipristelee ihon alla, huulille nousee omahyväinen neljäsosavirne kun seuraan, kuinka yrität huitoa pölyä katseestasi, anelet armeijaltasi vihjettä. sinulla on aika kauniit silmät, kauniit kun ne keskittyvät.
siirto ja säikähdys. lähetti söi ratsun. menen hämilleni, en ehdi rakentamaan uutta strategiaa, teen vääriä ratkaisuja toisensa perään, hätäratkaisuja, ja lopulta: mitä minulla enää on - yksi vaivainen kuningas koikkelehtimassa sinne tänne, sinä olet kaikkialla eikä shakkia koskaan tule.

onko se sitten tasapeli?