Myönnytyksiä

Taidan sittenkin tahtoa omistaa joitakin asioita.

Polkupyörä

Päästä nopeasti kaupungin toiselle laidalle, tuntea kuljettu matka. Metrossa sitä ei tunne, ei tiedä, miten pitkällä on. Tai sitten luulee olevansa kauempana kuin onkaan. Polkupyörällä pääsee rajan yli, vaikka meren yli, jos tahtoo. Metro kääntyy Helsingin laidalla, tuo minut aina takaisin. Tuo pyöräkin, jos pyydän. Kaipaan silti avaruudentuntua, haluan viilettää vapaana.

Imuri

Leivänmuruja, omenansiemeniä, lankahöytyvää. Tammenterhoja, pikkukiviä, kuollutta ihoa. Sokeritoukkia ja maalinrippeitä vanhoista tuoleista. Riisiä pallotehtaan jäljiltä ja sukkahousuriekaleita. Jään kiinni kaikesta. Eikä tällaisesta erota, onko joukossa luteita. Lattialankkujen väliin ei pääse harjalla. Mikä autuus nostaa kaikki lattialta ja hurrata sukanpohjiin tarttuvat asiat pussiin piiloon.

Kamera

Syy pyöräillä kauas. Syy olla siellä missä on, korvaamaton tarkoitus. Olisi niin paljon säilöttävää. Unohdan niin helposti. Tahtoisin myös jakaa hetkiä, ehkä täälläkin. Haluan tallentaa asioita, jotka ovat liian kauniita kirjoitettaviksi. Sanat pilaavat monta näkymää.

Kirjahylly

Ei muuten, mutta pinot kaatuvat seitsemästi päivässä ja olen jo viikon jälkeen kyllästynyt kasaamaan niitä uudestaan. Levypinot ovat vielä ärsyttävämpiä, kannet pirstoutuvat eivätkä mene enää kunnolla kiinni ja pinon tasapaino horjuu entistä enemmän. Pinojen takaa on hankala imuroida ja niitä on hankala siirtää kun imuroi. Sitten kun on imuri. Seinällä on tyhjää, korkea kirjahylly täyttäisi seinän. Ei ehkä kaikuisi.

Takki

Ehkä violetti R-Collectionin anorakkitakki. Tai sitten vain uusi maihari. Mistä niitä saa, muualta kuin vaatekaupasta? En millään haluaisi. Tuuli tulee jo villapaitojen läpi vaikka niitä olisi miten monta päällekkäin. Helsingissä tuulee enemmän kuin missään muualla tähän mennessä.

Onni

Se palannee itsestään, hiljalleen, tahtotilojen myötä.