due to

Aurinko häikii neidin hereille puoli seitsemältä sunnuntaiaamuna.
Neiti nousee keittämään kahvia, eteisestä Töölöläinen,
katsoo nopeasti peiliin, purkkaa tukassa,
on sentään kotona ja yksin.

Kun neiti on hereillä, aurinko saa pitää tauon.
Kahvi on valmista ja taivas roikkuu jo niin että sen ja maan välistä rajaa ei ole,
kaikki on yksi ja sama savu,

mies seisoo Hakaniemen torilla, yrittää nähdä vettä,
"en mä tajunnut että täällä on näin harmaata."

Loska on niin märkää koska se on vienyt meistä kaiken ilon,
näivettänyt meidät sohviemme nurkkiin
katselemaan värikkäitä ohjelmia,
kulkemaan kauppakeskuksissa,
huijaavat ryhtymään kuvataiteilijoiksi.
(Ripustamaan kankaita seinille, maalaamaan itsensä ja hyppimään niitä päin,
ehdotti se mies siellä Hakaniemen torilla. Jotain käsitteellistä.)

Edellisyönä raitiovaunussa kaikki oli ankeaa ja toivoin piristystä.
Seuraavalla pysäkillä seitsemän skeittaria valloitti penkit ympärilläni,
yksi otti pelikortit ja alkoi taikoa minulle,
muutama rullas eestaas käytävällä ja trikkas jotain,
mille mulla ei oo sanoja,
muutama lauloi Hopeinen kuu luo merelle siltaa
ja yritti houkutella karaokeen sjungaa träkkei.
Ne kaikki oli sitä mieltä, että mun pitäis vähän piristyä,
että ilta on vasta nuori ja minä ihana.
Yhtäkkiä kuului bling, ovet aukesi ja jäbät oli poissa.

Mutta mitä jos tuossa olisikin joku,
hörppisi kahvia, eikä varmasti pitäisi siitä koska juon pahaa kahvia.
Ei mulla olis sille mitään. Sillä olis hartiat kyyryssä ja pälyilevä katse,
ihmettelis sisäpihaa joka on ku keskitysleiri, että miten voin asua täällä.
Ei sillä olis aavistustakaan, miltä kaikki näyttää kun käy selälleen ikkunalaudalle ja katselee kun pilvet liikkuu minä en. Enkä vaivautuisi kertomaan, koska se menis hämilleen kuitenkin ja ehkä huomais että mun silmissä loistaa joku, ihastuis ja soittais huomennakin.
Mulla olis huono omatunto kun ei sillä ois mitään ikkunalautajuttuja joihin voisin ihastua,
se miettis vaan urheilua ja töitä ja naisia ja mun pitäis teipata sen suu kiinni.
Yrittää olla katsomatta kuraa sen kenkien alla,
piilottaa muutama mandariini sen kassiin, että se pärjäis töissä ja elämässä.