kaksikymmentä ekaluokkalaista istuu piirtämässä,
saavat kerrankin kuvata mitä ikinä keksivät,
ehkä vähän vaellella pulpettirivien välissä;
vuorotellen he käyvät kysymässä, voidaanko jo lähteä.
miksei ne tajua, miten taivaallista on vaan istua ja tuijottaa ulos ikkunasta
päästää yann tiersenin hölmöjä plimputuksia korvista sisään,
ajatuksissaan kirmailla jossain satuniityillä
valkoturkkisten kaniinien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti