Kukko kiekuu kalliolla, vaikka päivä on puolessa.
Ei kai niilläkään kiire ole, possutkin uinuvat vielä eivätkä juoksentele, kieriskele savessa.
Keskellä metsää, Riemukalliolla auringonpaahteessa muurarit nostavat verkkaisen linnan seiniä, tiiliskivi kerrallaan, vakaata, pysyvää.
Jonkun muun pysyvyydessä on vapauttavaa vierailla, kun itse ei pysty pysähtymään, asettumaan, rakentamaan. Kuitenkin muuraan tiiliä saunan seinään olen mukana rakentamassa jotain, joka säilyy. Joku nurkka tuosta talosta on minun nurkkani, minulla on paikka, jonne palata.
Saunan jälkeen laulu: jos sinä olet läsnä, minä kuuntelen hiljaa ja keskeyttämättä.
