torstai 27. tammikuuta 2011
tiistai 25. tammikuuta 2011
tämä elämä, nämä asiat
En tiedä, uskonko uusien elämien aloittamiseen. Sellaisiin kun lupaa tulla täydelliseksi lauantaina, olla kaikki huiput satuhahmot yhtä aikaa.
olen Nuuskamuikkusen välinpitämättömyys, riippumattomuus
olen Pikku Myyn jääräpäisyys, tuulisuus
olen Pepin raitasukat ja huvikumpu
olen Ronjan tuittuinen takkutukka, siihen kätketty empatia
olen Muumimamman kompaktius ja lempeys
olen Irvikissan arvoituksellinen jekkuvirne
Mutten minä tahdo olla tuomittu kulkemaan, lähtemään laaksosta joka syksy. Enkä kantaa kenenkään muunkaan hahmon mörköjä, lapsuudentraumoja. Vaikka kuinka pakkaisin ja kelaisin, kuka hahmoista pakkaisi mitäkin, pysyn minuna, ja olen kaikessa vajavaisuudessani kovin iloinen, valvonut ja harmaa. Omissa traumoissa on tarpeeksi pakkaamista.
Esineisiin sidottu estetiikka, estetiikkaan sidottu mieli, mieleen sidotut muistot, minä. Esineisiin sidottu minä. Pakkaammeko minää, määritelmiä minästä vai muureja vai tottumuksesta?
En usko uusien elämien aloittamiseen. Enkä määritelmiin. Mutten minä aina ole samakaan. (Siksi hahmot ovat, sitä paitsi minä olen jo tuhannesti todennut olevani paska hahmo. Onneksi on tarinoita.)
Mitä minä muka tarvitsen?
pää
jalat
kädet
silmät
suu
iho
no oikeastaan kaikki elimet
aikani
elämä
ps. Voisikohan traumat zipata?