Opettajanpöydällä lojuu viisi kahvikuppia ja keveät maiharijalat,

minä astuin eilen kolmannelle kymmenelle.

Lapset sekoittavat akryyleistä marmoria,

mustalle paperille kiemurtelee marmorikilpisiä liskoja.

En vieläkään väitä tietäväni mitä teen täällä,

mutta siinä he kuitenkin maalaavat, samaa kuvaa,

jokin on kovin selvää. Ehkä kaikki on hetken hyvin.

"Ikkunasta nään miten rusakot juoksee ja lumi tekee seittejä oksiin."

Ja he laulavat mukana ja sotkevat vihreää ja valkoista.

Mitä tulee jos yhdistää keltaista ja mustaa, jos ampiaista liottaa?

Sekoittuuko sen raidat, voiko ampiaisesta tehdä marmoria?

Vielä hetken kaulassa roikkuu tämän elämän avaimet.