Eilen illalla unohduin lueskelemaan vanhoja mustakantisiani, menneitä hetkiä ja muistin, kuinka edelliskesänä rakas ystäväni soitti kaukaa ja kertoi nähneensä unen, jossa olin sanonut: "jouluun asti olen onnellinen. Sen jälkeen.. en tiedä."

Unet ovat aina olleet pelottavia. Hallitsemattomia kohtauksia, tuntemattomia tunteita. Syviä, leväisiä vesiä. Mieli on syvä, leväinen vesi. Mieli on pelottava. Maailma on täynnä mieliä, onnellisia ja onnettomia ja jokainen on yhtä pelottava. Jokainen kohtaus on täynnä mieliä joita lopulta kukaan ei hallitse. Jokainen uni on heijastus todellisuudesta, kun hallitus nukkuu, mieli tanssii pöydällä. Kiihkeästi, niin että hiki virtaa ja roiskuu ympäriinsä. Jospa voisi nukuttaa hallituksensa päivisin ja antaa mielen tanssia, ja lepäisi öisin, antaisi kaiken vaan olla.