aamulla pyöräilin halki utuisen kaupungin siihen aikaan kun
viimeiset juhlijat hoipertelevat kotiin ja ensimmäiset rientävät töihin.
en kuulunut kumpiinkaan.

tyhjässä asunnossa piano, kuin lapsi olin odottanut yksinäistä hetkeä yhdessä
näiden laulujen ja kosketinten kanssa.

iltapäivällä nukahdin lattialle kahvikuppi sylissä paperinen palapeli kaikkialla hujan hajan
täydellisessä järjestyksessä

ainakin tänään ainakin jokin on täydellistä.