jumissa berliinissä

Jokaisella junalla on t a r k o i t u s :

viedä sinut sinne minne oletkin menossa

tai olla viemättä.

Ja kuka lopulta päättää, millä junalla kukakin matkaa?

Jokainen vie kuitenkin perille.

Aikamoinen sattuma, että tämä pallo on muodostunut tähän, että olosuhteet ovat olleet oikeat tämänkaltaisen elämän syntymiselle ja että me ihmiset olemme onnistuneet tulemaan tietoisiksi itsestämme.

Aikamoinen sattuma, että olen nyt tässä ja tiedän olevani matkalla muualle.

Että seitsemän miljardin ihmisolion joukosta voin valita yhden.

Ajatus aaltoilee halki avaruuksien, muodostaa yhteyden,

tässä kolmen miljoonan ihmisen kylässä minä voin ajatella yhtä, joka ei ole täällä.

Ja ellen koskaan olisi saanut tietää sen yhden tietyn olemassaolosta,

saattaisin olla tässä kylässä jäädäkseni.

Vaikka minua on neuvottu: ei saisi solmia mieltänsä mihinkään,

kuminauha on umpisolmussa.

Täällä voisin tanssia joka ilta,

soittaa ja laulaa kaduilla,

tavata ihmisiä, elellä hetkiä,

jättää kaiken seuraavalla pysäkillä,

niin kuin missä tahansa muuallakin.

Mutta se on sidottu rakkaudesta,
ehkä vihdoin ymmärrän, mitä merkitystä on sillä missä koti on.