minulla napit, hänellä lävet.

Teimme erään ystävän kanssa viisivuotissuunnitelman:
vielä meillä on yhteinen puutorppa, jonkun suuren veden äärellä.
Siitä on jo muutama verkkainen vuosi,
on vielä hetki aikaa suunnitella elämänsä kulku niin,
että lupaus tulee lunastetuksi.
Elämä vie, elämä tuo.
Olen huono valitsemaan asuinpaikkojani sen perusteella,
missä ystävät ovat.
Sinkoan pitkin maata puhtaasti intuitiolla.
Jokin kosminen johdatus antaa vihjeitä,
minä ratkon ja pakkaan ja lähden ja uskottelen itselleni,
että niin oli hyvä.
Sain taannoin pitkän, radikaaliutta käsittelevän kirjeen.
Olen sen jälkeen tarkastellut omaa radikaaliuttani tässä arjessa;
huomannut, että se on valunut lähes kuiviin.
Ehkä, koska en oikein näe mahdollisuutta olla radikaali tässä maailmassa,
jossa harva konkreettinen teko enää on radikaali.
Osaan määritellä radikaaliuttani vain suhteessa itseeni.
Henkilökohtaista radikalismia tänään olisi lähteä asumaan sinne,
missä on ystäviä
sen sijaan että funtsii kouluja, töitä, katuja.

En ole vielä vastannut kirjeeseen.
Ennen kirjoitin enemmän, kaksitoistasivuisia kirjeitä siitä,
mitä tapahtuu juuri nyt,
asioita, joista ei voi puhua kellekään muulle,
asioita, joista ei oikeastaan puhuta,
jotka kuuluu kirjoittaa koukeroisin kirjaimin,
sinetöidä kirjekuoreen, painaa päälle nimi, osoite ja merkki
ja sujauttaa oranssiin laatikkoon.
Enää en kirjoita niin usein enkä niin pitkälti.
Enää ei tapahdu niin paljon,
enää ei tunne niin suuresti. Uskottelee ainakin, ettei.
Lupaan kunnostautua siinä. Kirjeissä ja rehellisyydessä.
Alas aikuisuus ja suurien tunteiden väistely,
alas näennäinen tasapainoisuus sekä "meille kuuluu hyvää - entä teille" -facebook-viestit.
Eläköön pitkät, vuodattavat kirjeet joita ei lueta, ennen kuin lähetetään
ystävälle jonnekin maailman toiselle puolen.
Eläköön nämä ystäville omistetut tunnit,
kaunokirjaimiin ja silmukoihin solmittu välittäminen!

Sitten kun meillä on se torppa ja sisaruspeti yhdistämme tilkkupeittomme.
Minä teen omaani napit, hänellä on lävet.
Se on jo melkein valmis.

ps. Jos luet tätä, tiedä, että vaikka olen hiljaa,
kirjoitan vähän joka päivä.
En lupaa mitään, mutta ehkä tällä viikolla.