olin lähteä tänään tallinnaan, mutta väsytti liikaa. matkalle lähteminen on niin vaivalloista.
muukin liike on.

mielelläni olisin mies. ja jonkin muun kielinen. tuntuu, että jos on tyttö ja puhuu, kirjoittaa ja laulaakin vain suomea, on väistämättä tietynlainen. eikä ole, kyllä minä sen tiedän, mutta kertokaa se kaikille näille keihäille jotka osoittelevat minua kaiket yöt, määrittelevät, vertailevat, kilpailuttavat, määrittelevät ja estävät.

säikähdin hykerrellessäni ajatuksesta, että liimaisi viikset ja pukeutuisi miehiseen hattuun, laulaisi matalalta ja nuotin vierestä, vähän rosoisesti, kaikki ne asiat mitä on aina halunnut sanoa. viimeisen biisin kohdalla irrottaisi viikset ja yrittäisi, se olisi kaikkein roisein. paljastuisi, paljastaisi. encore olisi tietenkin kirkas, heleä rakkauslaulu. (niin kuin minussa olisi jotakin kirkasta saati heleää. olisi edes savua, viskiä. olisi edes jotain.)

päähänpistojeni pelossa ajattelin nukkua talven yli, tai ainakin yhden lauantaiaamun.

minkä tähden näitäkin asioita kirjoitan?