perjantai 18. marraskuuta 2011

Petolliset lauseet, sanasaatanat.
Ajatukset sanojen takana, kiemuraiset verkot, seitinohuet suunnitelmat,
repivät synkkiin saleihin, sokkeloisiin rappuihin, risteilemään käytävillä,
kokeilemaan jokaista ovea eikä yksikään ole auki,
lisää sanoja siis, epätoivoisia, jos joku aukaisisi jonkun oven.

Vaikka pitäisi olla ihan hiljaa, ei sanaakaan enää,
tietää ettei niillä voi pelastaa enää mitään,
jokainen on entistä turhempi, jokainen on entistä vaarallisempi.
Mieli jostain kaukaa huutaa Älä sano, älä sano enää mitään,
mutta se ei auta, sanoilla on valta,
ne haluaa vaan pahaa,
eikä ne tarkoita mitään, ei mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti