Luottamus vai pelko? Valinta on tehtävä nyt. Aina nyt.
Valtavat kastanjapuun lehdet Hesperianpuistossa ovat läpi syksyn ollut syy lähteä ulos.
Kahlata, uida, heittää ilmaan, antaa sataa päälleen.
Tänä aamuna ne joutuivat vääriin tuuliin:
lehtipuhaltimet tulivat ja puhalsivat ne piiloon talven tieltä.
Minne, sitä en voi tietää, eivät puhaltajatkaan.
Missä täällä tehdään jotain? Missä tapahtumisessa minä olen osallisena? Kun avaan oven suljen takanani lähden tästä seesteisestä asunnosta ulos kaaokseen, minne voin mennä, mitä täällä voi tehdä paitsi kuljeskella näyttelyissä yksin, jylhä nainen, käydä uimahallissa, vaihtaa muutaman sanan vaikka joulun tulosta saunan lauteilla jonkun perheenäidin kanssa, hiiviskellä kirjastojen käytävillä, virnistellä arvoituksellisesti kirjastosedille. Miksei tädeillekin.
Saatan olla viallinen, mutta ellen kohta ratkaise tätä ulkopuolisuuden turhaumasolmua, poksahdan palasiksi.
Valtavat kastanjapuun lehdet Hesperianpuistossa ovat läpi syksyn ollut syy lähteä ulos.
Kahlata, uida, heittää ilmaan, antaa sataa päälleen.
Tänä aamuna ne joutuivat vääriin tuuliin:
lehtipuhaltimet tulivat ja puhalsivat ne piiloon talven tieltä.
Minne, sitä en voi tietää, eivät puhaltajatkaan.
Missä täällä tehdään jotain? Missä tapahtumisessa minä olen osallisena? Kun avaan oven suljen takanani lähden tästä seesteisestä asunnosta ulos kaaokseen, minne voin mennä, mitä täällä voi tehdä paitsi kuljeskella näyttelyissä yksin, jylhä nainen, käydä uimahallissa, vaihtaa muutaman sanan vaikka joulun tulosta saunan lauteilla jonkun perheenäidin kanssa, hiiviskellä kirjastojen käytävillä, virnistellä arvoituksellisesti kirjastosedille. Miksei tädeillekin.
Saatan olla viallinen, mutta ellen kohta ratkaise tätä ulkopuolisuuden turhaumasolmua, poksahdan palasiksi.
En osaa vastata, koska mietin itse samaa. Tosin en juuri lähde asunnostani, koska sama kaaos sisällä ja ulkona, eikä kyse olekaan siitä että mitä täällä voisi tehdä, ellei "täällä" viittaa koko maailmaan. Vähän kuin miettisi että mistä ihmiset toisilleen puhuvat.
VastaaPoistaLuulin sitä paitsi että sinulla on täällä liikaakin tekemistä. Tosin tekemisen määrästä nyt ei ollutkaan kyse.
Joskus voisi kokeilla sitä, että ottaa vaikka Turun kartan esiin ja lähtee sen avulla suunnistamaan Kampista kohti merta.
Ja hienoa tietää, että ne ovat kastanjapuita siellä hesperianpuistossa. Olin miettinyt, ohimennen, vähän kuin raapisi korvaa.
Tekemistä on aina, mikään ikinä valmiiksi tule, ehkä kyse on enemmän sisällöstä.
VastaaPoistaHumanistit ja taiteilijat kompastuvat usein liikaan teoreettisuuteen, kun mieli on väsynyt ja ideamaailmaan on laskeutunut sakea usva, suuret ajatukset menettävät merkityksensä ja jäljelle jää vain se, mikä todellisuudessa on.
Lauantaina on konkreettisten asioiden kerho. Odotan innolla!
Minusta ne olivat, ainakin siellä oli kastanjoita poluilla. Mutta ne eivät olleet syötäviä, yritimme paistaa. Kitkeriä. Ehkä Hevoskastanjoita?
Niin, mistä ne puhuvat.
Jonain päivänä otan minkä tahansa kartan ja suunnistan sinut sieltä Vantaan rajalta tänne jonnekin, ihmisten ilmoille, ehe ehe.