ihmisellä on välttämätön tarve tuntea kuuluvansa tarinaan. rakentaa elämänsä dramaturgiaa , ideoida ja suunnitella ja saada juoni toimimaan. olla oman elämänsä päähenkilö. (saapastella leveää markkinatietä väistellen vastaantulijoita, hartialinja ja mieli avoinna napit korvilla, musiikkivideon viileänä sankarina.)
lokeroasumista ja roolilokerointia. maailman sisällä on eurooppa, euroopan sisällä suomi ja suomen sisällä piskuinen helsinkilokero. helsinkilokerossa on monta vielä pienempää lokeroa, joista yksi on töölö, ja töölössä on lokero 37 a 22. maatuskatarina! tämä on todellinen tarina, ja vaatii siis mielikuvitusta ja ahkeruutta rakentaa kiinnostavampi, sillä vaikka maatuskat ovat koristeina hauskinta ja laatikot ja lokerot ideoina käytännöllisyyden kukkulalla, eivät ne riitä elämän dramaturgian ainesosiksi.
minulla ei ole siis aavistustakaan, mitä täällä teen.
eilen vein silppurin ensimmäistä kertaa puistoon. kiasman taakse, jonkun rakennustyömaan äärelle. (en valinnut paikkaa itse.) ympärillä hortoili jurrisia punkkareita ja jurrisia kirjailijatätejä. silppuri hurmasi puistokansaa ja puputti saastunutta apilaa. minä sain muutaman uuden kaverin ja join oluen. aurinko paistoi ja tulin toiveikkaaksi.
sillä kesällä ei kuulu tietää, mitä tekee. jokin saattaa hedelmöittyä silloin, mutta syksy on syntymisen aikaa. keväisin kuollaan ja syksyllä synnytään. kesä on kiirastuli, joka määrää, mihin hahmoon syksyllä taas syntyy. kesällä istutaan puistossa ja opetellaan jongleerausta ja seisomaan käsillä. kesällä vietellään valuvia päiviä mummilassa ja sadetta mummilan ullakolla, löydetään vanha kangas ja ommellaan siitä mekko ja pyöräillään kesän ympäri siinä samassa mekossa.
siskon mielestä on mahtavaa, ettei minulla ole aavistustakaan siitä, mitä mää täälä teen. en toisaalta tiennyt sielläkään, mistä lähdin. tiedän vain, minne olen menossa. ja sen, että perillä kertoo tarinoita siitä, että olinpa töölössäkin miettimässä että miksi.
siksi avasin tämän blogin. aion ottaa selkävoiton epätietoisuudesta ja selvittää, mitä kaikkea täällä voi olla tekemässä ja kuinka laatikonseiniin saa nakerreltua ihmisen ja jäniksen mentäviä reikiä, mistä täältä pääsee ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti