Elämä on yhtä metrolla menemistä.

Metrolla harvemmin palaa.

Kadulla menemistä ei voi kutsua menemiseksi ollenkaan; se on maleksimista mistä minnekin.
Metro on menemistä, katu maleksimista varten.

Se, joka ei koskaan käänny kadunkulmasta vain siksi että katu vaikuttaa mukavalta,

ei tiedä elämästä mitään.

Meneminen on oranssia, postissa ja metroissa.
Oranssi särkee silmiä, tulee mentyä perille nopeammin.

Punainen taas on paluun väri,
taajamajuna Poriin,
lohdullinen lemmikkieläinvaunu.

..

Eilen uskaltauduin yliopiston opiskelijakirjastoon. Vaikka olin pettynyt mataliin, kaikumattomiin huoneisiin, lainasin artikkelikokoelman identiteeteistä. Esplanadilla vielä ymmärsin siitä jotain, vihreähaalariset foliohattuiset miehet tanssivat letkajenkkaa. Yöllä metrossa en ymmärtänyt enää sanaakaan. Diskursiot olivat aivan liian postmoderneja, eivätkä lauserakenteet tarjonneet ymmärtämisen potentiaa. Olin pelännyt turhaan.