keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Vanha nainen puhui minulle rakkaudesta.
Sillä ei saa rajoittaa vapautta.
Toisilla on omansa, he taistelevat sen puolesta henkeen ja vereen.
(Entä jos kaikki onkin yhtäkkiä loppu? Entä jos tämä olikin tässä?)
Tyhjyys on pelottava asia.

Mutta entä minä? Millä pysäkillä minä jäisin?

Huudan puhukaa, puhukaa! En minä osaa katsoa ihmisiä silmiin, en käydä keskustelua. Minä osaan venyttää vääriä lihaksia ja siivota.

Kuinka hyväksyä osansa katkeroitumatta? Kuinka puhdistaa onnellisena betonitalojen pitkiä käytäviä tyytyväisenä osaansa? Siihen, etten minä ole voinut muuta.

pitkät, pimeät, typerät käytävät; nämä pitkät pimeät typerät mietteet.

Tyhjyys on pelottava asia. Minulla ei ole mitään menetettävää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti