torstai 19. toukokuuta 2011

Pilvet painavat raukeat päät tyynyihin, sateen tasainen ropina saattaa talon pitkään päiväuneen.
Minä ompelen ja ompelen, mutkittelevia saumoja, ratkon ja ompelen uudelleen. Lempein sormin, lempein ajatuksin opettelen epäonnistumaan.

Mietin, onko aikuistuminen sitä, että käy hankalaksi kuunnella, mitä minä tarvitsen juuri nyt?

Nyt aurinko tuli esiin, nyt se meni jo piiloon. Onni on vaihtaa huonetta sitä mukaa, minne aurinko paistaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti