mitä elämä on?
ihmiset tulee, ja menee ja keskustelee
länsi- ja itäkeskuksia, vanha pariskunta lounaskahvilan nurkassa laulaa täyttymättömistä toiveista, laivoista jotka lähtivät, lokeista jotka jäivät, tuulesta joka puhaltaa muutoksen, rantahiekkaan piirretyistä odotuksista, rakkaudesta ja siitä kun sitä ole.
niinpä niin,
eihän niitä kiinnosta kauneus tai onni tai rakkaus tai ilo
kuljeskelevat kirpputorien tunkkaisilla käytävillä etsimässä antiikkisia piironkeja joihin säilöä elettyjä hetkiä, jonka ovet avata sateisena syntymäpäiväsunnuntaina, puhua niistä asioista, jotka ovat jääneet valokuvien reunojen ulkopuolelle. Tarjota lapsenlapselle vanhaa lasimaljaa, tuota toista et saa, sen on sisko saanut Mannerheimiltä. Rakentamista, säilömistä, somistamista, sitäkö ihmisen elämä tänä aikana on?
vaan suru, epätoivo, tuho ja kuolema.
Ei saisi odottaa, vaan huomata sitten, kun. Mitä elämä on, ellei toivomista ja pettymistä, saamista ja luopumista, tuhoutumista ja eheytymistä, uskomista. Aina uskomista.
..lainaukset j. putkosen veisusta "meille kuuluu hyvää, entäs teille?"
VastaaPoistaHyvä, että paljastuit :) Sinulla on kauniita tekstejä. Sellaisia, jotka jättävät tilaa omille ajatuksille ja tulkinnoille. Kiva, että vierailit blogissani.
VastaaPoista