kuusi päivää hän loi ja seitsemäntenä parantelee verisiä käsiään.
seinät valkeni ja lattiamaalin alta paljastui niin kaunis lankku ettei sitä voi piilottaa. kaksi päivää ja yhdeksän lankkua viidestäkymmenestä on raavittu esiin, vaikka muutankin mieleni joka viides minuutti. viikon remontti muuttui yllättäen kuukausien projektiksi. hulluttelet, sanovat toiset, mutta minä pelastan tämän lattian.
lattialla nysvääminen hoivaa matkanneen mieltä; se ei käy liian helposti, pitää olla tarkkana, muttei ole liian konstikastakaan. oman käden jälki tekee lattiasta oman, se on tehtävä kauniiksi rakkaudella. lattia antaa kaiken takaisin kantamalla pimeästä syksystä raskaat askeleet yhtä suurella rakkaudella, vastalahjana.
ovi käy, ihmiset tulevat ja tuovat herkkuja ja menevät taas, välillä joku ottaa hiekkapaperin ja istuu viereeni silittämään kaltoinkohdeltua puuta. minä olen puhaltanut itseni läikikkääksi kuusisataa-asteisella ilmalla, sormet ovat tikuista karheat.
huominen on se seitsemäs, olen siivonnut remonttikaaoksen sitä varten. huomenna syön lämmintä ruokaa, ehkä ne kanttarellit jotka vaari keräsi torstaiaamuna tehdessäni lähtöä helsinkiin. huomenna hengitän merituulta ja kylven kunnolla. huomenna muistan pyhittää lepopäivän.
olinkin kaivannut maniaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti