remonttirunoutta

onko todella kulunut jo yli viikko siitä, kun viimeksi peilasin ja laitoin ripsiväriä ja livuin jonon ohi tavastialle katsomaan pariisin kevättä? yli viikko siitä, kun heiteltiin palloja metrossa ja kaksi kummallista lyöttäytyi seuraan, pyysi pussikeittoa ja seurasi kotiin? yli viikko siitä, kun noudettiin zubrowkat ja rommit yläkerrasta ja kirmattiin merenrantaan syömään jäätelöä ja puhumaan uskosta, toivosta ja jumaluuksista? yli viikko siitä, kun aamuyön kuulas aurinko hiosti meitä jotka maalasimme kiireellä toista kerrosta seiniin ennen nukkumaanmenoa?

sen jälkeen olen saanut vakituisen työpaikan paikasta, jonne en uskonut palaavani. uskomatonta olla se, joka kieltää ja käskee ja komentaa ja auttaa ja ärsyttää.

sen jälkeen olen tullut itsenäiseksi, onnelliseksi kuumailmapuhaltimen omistajaksi. ostin minä lampunkin. remontti on sekä kaupallistanut minut että tehnyt minusta vähän epärehellisen.

koskaan ei saa kasvaa aikuiseksi. isoksi saa tulla, muttei aikuiseksi.

olen viettänyt läheisen ystäväni malttamattomuuden kanssa aivan liian monta aivan liian lyhyttä aamu- keski- ja iltapäivää sekä joitain iltoja ja öitä. kattanut sillekin kahvin, no! mikset hörpi? yhdessä me raavimme itseämme esiin ruosteenpunaisen maalin alta; enimmäkseen kuitenkin minua, vähän lahoa lankkulattiaa.

eilenaamulla helsingissä satoi kaatamalla. heräsin ukkosen jyrähdykseen, vastakkaisessa talossa pieni poika kömpi sängystä ikkunaan keltaisessa yöpaidassa.