Unessa itkin ääneen. Kysyin pelkääjän paikalla matkustavalta lukiokaverilta, miksi. Hän ei tiennyt, mutta tarttui minua kädestä ja vei lähikaupalle. Siinä minä roikuin, lähikaupan oven suussa ja puhuin kiivaasti puhelimeen. Lukiolaiskaverin mukaan olin juuri tullut navetasta, muuta hän ei tiennyt kertoa. Itku oli lohdutonta, ikävä jatkuu pitkälle iltapäivään.