Auster puhuu masentavan peruuttamattomaan sävyyn menetetyistä elämistä.
Auringosta on jossain vaiheessa tullut kuu.
Pakenen kadulle, laitan tupakaksi,
taivaalta sataa untuvaa.
Auringosta on jossain vaiheessa tullut kuu.
Pakenen kadulle, laitan tupakaksi,
taivaalta sataa untuvaa.
Mut ei se aina, eikös joku Sattumuksia Brooklynissä ollut (ensimmäisestä lauseestaan huolimatta, jos nyt muistan yhtään oikein) loppua kohden melkosta ilotulittelua ja melkein naiiviakin intoilua miten pistetään kariutuneet elämät taas rullaamaan.
VastaaPoistaoikeastaan mun piti kirjottaa tohon kommenttiin myös se, että ehkä silloin pitäisi lukea eteen päin. koska kyllä jep, jäbä herättää henkiin myöskin monta näennäisesti kuollutta ja näyttää miten tärkeitä juttuja on into ja tahto.
VastaaPoista