..ja ihmisillä hyvä tahto

Ensin vaikutuin dokkarista,
jossa isäihminen tutustuu pieneen poikaseen,
jolla ei ole tulevaisuutta.
Isäihminen lupaa tehdä kaikkensa muuttaakseen jotain.
Dokkarissa isäihminen palaa kotimaahansa,
levittää sanaa paholaisesta joka uhkaa pojan
ja kymmenientuhansien muiden poikien ja tyttöjen henkiä.
Dokkarissa barrikadeille nousseet
hyvään uskovat saavat päättäjätkin uskomaan hyvään
ja lähettämään apua --
hyökkäämään joihinkin valtioihin ja tappamaan pahiksia?

Vaikutuin vaikka se oli selkeää mindfakkia koko puoltuntinen.
Jätti ajatuksiin aukkoja ja tunteisiin solmuja.

Yritän perehtyä ja selvittää ja olla jostain jotain mieltä,
mutta jos haluan todella mitään mistään ymmärtää,
pitäisi olla siellä, syvällä viidakossa samassa majassa
niiden kanssa, jotka ovat osa sitä jotain,
mistä en ymmärrä mitään.
Silloinkin saattaisin ymmärtää korkeintaan puolikkaan.

Ainoa tosiseikka josta voin olla varma on se,
että kotimatkalla satoi helvetisti jäätä,
ei voinut katsoa, piti luottaa jalkoihinsa,
että ne osaavat kotiin.
Ja se, että vaikka minä olen yksinkertainen tyttö,
ymmärrän sentään olla aiheuttamatta sen kummempia konflikteja.
Lakkaisivat nyt, aikuiset miehet.
Keksisivät jotain tekemistä.
Perustetaan järjestö,
joka lahjoittaa sähkökitaroita ja rumpusettejä
kaikille kunnianhimoisille, aggressiivisille miehille.

Meinasin sytyttää keittiön palamaan,
kun oli niin paljon mitä yrittää ymmärtää.
Parempi meidän keskittyä arkipäivän uutisiin,
selata Hel-looksia, facebookkia ja kivoja blogeja,
loopata tuotantokaudellinen Los Serranoa ja
kihartaa hiuksia,
suurinta kai mitä maailmanrauhan eteen voin nyt tehdä
on olla itse sees.