Kunpa olisin jossain, missä voisi katsoa kaikkialle masentumatta,
ripustaa pyykkini ikkunasta katujen ylle,
kiivetä tikapuita katolle kastelemaan yrttitarhaa,
katolta voisi katsella merta,
delfiinejä!

Pukea jollekin pienelle pojalle henkselihousut
ja antaa sille vesivärit.
Tai pienen harmonikan.

Valitsisin jokaiseen huoneeseen oikean värin,
keltaista, turkoosia, vihreää.
Katselisin ikkunasta yksityiskohtia,
en malttaisi lähteä ulos mutten pysyä sisälläkään.
Laittaisin salaattiin kapriksia ja oliiveja,
joisin vaniljarooibosta suuresta kukallisesta mukista.
Laulaisin jollain kauniilla kielellä,
jollain, jonka sanat eivät takerru klöntteinä kurkkuun
vaan visertävät tiensä maailmaan ajallaan.
Hiukset kihartuisivat juuri oikein,
kiertyisivät huulten ympäri, kutittaisivat nenää välillä,
keittiöön johtavien suurten lasiovien eteen
voisi vetää verhon.