Mua ärsyttää kirjottaa esseitä niin,

että siinä täytyy rinnalla kuljettaa jotakin teosta

johon viittaa väkisin joka toisessa kappaleessa.

Eikö voisi kirjottaa vaan viittaamatta kenenkään muun mihinkään,

ellei se sitten tule mieleen jostain.

Että hei, jos sulla on jossain Bert Janschin Edge of a dream,

niin kuuntele siltä kutosraita, laita se soimaan nyt,

ja jatka sit vasta lukemista niin ymmärrät paremmin,

mistä puhun.

Ehkä se tarkottaa sitä, että mua ei kannata ottaa opiskelemaan mihinkään sellaseen kouluun,

missä niitä esseitä pitää kirjottaa, olkoon.

Aloitin esseen silti että

"mua ärsyttää kirjottaa esseitä niin,

että siinä täytyy rinnalla kuljettaa jotakin teosta

johon viittaa väkisin joka toisessa kappaleessa."

Jos sen tähden eivät huoli, niin en ois halunnutkaan.