sunnuntai

"jos tykkäät kissoist ni hanki kissa, jos et tykkää kissoist älä hanki kissaa"
-dxxxa d

Helsingissä on sellaista, että täällä pitäisi olla jotakin varten.
En tiedä, mistä sellainen tuntu tulee, mutta tässä se on, kaikkialla,
tuulee kaduilla, väijyy komeroissa, se on maalattu jokaisen asunnon seinään,
piirretty jokaisen kompaktin yksiön pohjaratkaisuun.
Että ei voi vain hengailla ja hommailla jotain asioita,
vaan pitää harjoitella ja puurtaa tullakseen joksikin.
Että ei voi vain kuljeksia tuolla kadulla,
pitää Mennä jonnekin.

Valtaosa ihmisistä ja varsinkin Helsinkiläisistä on sen kanssa varmaan ihan fine.
Valtaosa varmaan Menee kuljeksimatta ihan mieluustikin.
Valtaosalla varmaan on jokin käsitys siitä, minne Menee,
ja vaikka siinä ei olisikaan mitään diippiä aspektia tai elämäntarkotusta
siinä suunnassa mihin kadulla kiitää,
se valtaosa Menee kuitenkin Menemisen meiningillä,
tyytyväisinä tai oletettavasti tyytymättöminä
kun kerran on pakko jonnekin Mennä muualle
siitä missä äsken oli.
Luultavasti jatkaakseen sieltä johonkin toisaalle.

Tulee valtava suorituspaine.
Siitä, ettei Mene, eikä oikein ole mitään järkevää vaihtoehtoakaan.
Syyttää ahdingostaan kokoomusta, siitä, ettei hyväksy näitä sääntöjä
jotka täällä hallitsevat.
Ettei hyväksy myöskään sitten sitä maanalaista vasta-asiaa,
paikallista "taidekulttuuria",
että senkään saralla ei ole havainnut mitään mieltä ylentävää,
oikein mitään, mihin olisi erityisesti halunnut osallistua
tai mistä olisi erityisesti saanut sielunsa likaiseen tyhjiöön
jotakin perin juurin puhdistavaa ja valloittavaa,
inspiraatiota, inspiraatiota!

Minulla on sellainen tuntu täällä,
että pitäisi tehdä ahkerammin töitä tullakseni joksikin, joka en vielä ole.
Se on kuvottava tuntu,
se saa minut keittämään seitsemännen kupin kahvia,
kuljeksimaan väärillä kaduilla,
maanantaimatkan tarkoituksena hakea tupakkakaupasta Manitou-toppa,
kaipaamaan maalle.

Sitten kun menen maalle ja siellä on pimeää ja taivas täynnä tähtiä
joita ei täältä loisteesta näe,
kaipaa hetken päästä takaisin loisteeseen,
humuun, kuljeksimaan,
Menemäänkin.

Puheltiin eilen erään arvovaltaisen ystäväni kanssa, että:
Jos saisi kutsun linnanjuhliin, mitä sinne laittaisi päälle?
Pukisiko sinnekin villapaidan?
Ehkä kutoisi itselleen jotkin räikeänraidalliset villasukat
ja antaisi tukan olla viikon vanhalla nutturalla.
Mutta miksi mennä pilaamaan toisten kaunis gaala,
olisiko siinä jotain todellista asiaa,
muuta kuin että "villapaita."
(Onhan pukujuhlat nyt turhia, turhaa kulutusjuhlaa,
helvetin hienoa että siellä jokin puku on tehty kierrätysmateriaaleista
ja että rouva Tarja on käyttänyt monissa juhlissa samaa pukua,
mutta jos sillä puvulla ei olisi merkitystä,
voisi juhlia jo vähän eettisemmin.
Joskus voisi kutsua köyhiäkin sinne,
ja sopia, että puvuilla ei sitten ole väliä.
Syödään, juodaan ja tanssitaan!
Mutta silti, pitäisi perustella että miksi villapaita
olla jotenkin ajatteleva artsu, eikä sitten tiedä,
maksaisiko se vaivaa.)

Tällainen on Helsinki tänään täältä katsottuna.