torstai 29. joulukuuta 2011

taas keskiviikko

ajattelin käydä pitkästä aikaa punahilkan mökillä,
se on sellainen piskuinen mökki metsän keskellä.
isomummi vei meidät pennut aina sinne,
minut ja sellaisen sekarotuisen sekopäisen piskin,
jonka nimi oli Pentu.

tarvitsisin yhden hyvän ajatuksen.

yksi sisäinen liikahdus,
pieni värähdys vuoren huipulla,
yksi hiutale, joka lähtee vierimään lumista jyrkännettä,
kerää kylkeensä aina muutaman,
kasvaa, aina muutaman lisää,
pian se on valtava vyöry,
nielee alleen tielleen joutuneet,
nielee kokonaisia kyliä,
sitä ei mikään pysäyttäisi.

yksi hyvä ajatus.

ehkä se on löytynyt iltaan mennessä,
ehkä se tulee vasta keväällä,
saapastelee muina miehinä eteistä peremmälle,
laittaa tuvassa teetä,
istuu kanssani pöydässä tuijottelemasta autereista auringonlaskua,
antaa suljetulle, betoniselle sisäpihalle merkityksen,
pitkään odotettu kutsumaton vieras,
kummallinen kulkuri.

siinä se olisi ja kävisi kiihkeitä teepöytäkeskusteluja,
lisäisi vaivihkaa jalokahvia kuuman veden alle,
eikä lähtisi, ennen kuin kaikki on valmista.

en nousisi ovelle hyvästelemään,
hörppisin viimeisiä pisaroita,
sanoisin "terve" ikään kuin se olisi lähtenyt vain maitokauppaan.

njoo. kolmas päivä mummilassa on palauttanut jotain,
tuntua itseen, selkeyttä sisäiseen maailmaan,
ei rauhaa, mutta kirkastanut jotain niin,
että ne pyörteet on tarkempirajaisia,
kaikessa on kirkkaammat värit.

istun kuistilla ja tunnen,
kuinka veri ei kierrä jaloissa,
jännittyneet hartiat,
käsityöläisen nuolen lapaluiden välissä.
leikkimökin takana metsälampi on pienempi kuin koskaan ennen,
kaikessa on vähemmän taikaa.
naapurissa miehet ovat jo työssä,
en tiedä mitä työtä ne tekevät,
mutta siihen liittyy valtavia koneita
ja korviavihlova meteli.

haluan taian takaisin,
haluan susia ja punahilkkoja,
haluan odottaa kuistilla että joku tulisi,
metsästäjä, ajaisi ansaan sudet,
siirtäisi punaisen hilkan kasvoilta ja suutelisi niin,
että metsän ja ihmisen välinen raja katoaisi,
että metsän raja katoaisi,
että maailmasta tulisi yksi.

2 kommenttia:

  1. Ei kai, paitsi kaiku joka haluamisesta jäi. Se sinkoilee milloin missäkin ruumiinosassa, ihon alla, muistuttaa. Ettei vaan unohda tunnistaa sitä yhtä hyvää sitten kun se on siinä.

    VastaaPoista