torstai?

broken glass is luxury

tänään en aio tehdä parannusta.

sisäpihalla lastenvaunuista kuuluu hiljaista itkua
yksinjääneet, sateelta suojatut vaunut.
tai no, eivät ne yksin olleet, minä olin siinä
mutten rientänyt hätiin,
ei toisten vauvoja saa auttaa.

kahvi on tänään mustaa,
kristallilasi meni sirpaleiksi,
se oli liian kuumaa.

kahvi valuu pitkin poskia.

tämä päivä on vasta aamussa,
toivon siihen iloisia assosiaatioita
tai ainakin mielenkiintoisia kausaali-ilmentymiä.
sellaisia esimerkiksi että kun laittaa oven kiinni, valo syttyy.
tai että kun kahvikupin pohja jättää pyöreän jäljen laminaattiin,
ovikello soi.

Spotifyn mainoksissa Antti Tuisku laulaa Jarkko Martikaisen lauluja.
tai ainakin yhtä, se on hauskaa.

jos joku tirkistelisi ovisilmän tuolta puolen,
keräisi rohkeutta livauttaa pienen kirjeen luukusta,
jahkailisi, ehtisinkö tulla ovelle ja lukea sen, avata ja juosta perään
ottamaan selvää kuka se on,
jos en ehtisi.
siinä kirjeessä kerrottaisiin: jäätelö tai kuolema.
ja minä ihmettelisin loppuikäni,
pelkäisin molempia.

tuli vain mieleen.

illalla Helsinki on jo kovin erilainen, täältäkin katsottuna.