matkalla mummilaan.
miten joskus oli kuollakseen kyllästynyt siihen tuppukylänraittiin.
hillui aina siellä majalla,
nakkeli leipäkiviä veteen joentörmällä,
kuljeksi korpipolkuja haaveilemassa,
pyöräili kylästä kylään ja haaveili löytävänsä
amisviiksien seasta jonkin romantikon.
pyöräili ja haaveili,
mielessään vaelsi pitkiä, yllättäviä lämmitettyjä katuja,
puhalteli pölyjä kivijalka-antikvariaateissa,
näki ihmisiä, ihmisiä, ihmisiä kuin värikkäitä saippuakuplia,
seikkailuja, mahdollisuuksia,
Tampere, Helsinki, sinne oli päästävä!
nyt Helsinki tuntuu lähinnä ikävystyttävältä vitsiltä,
mikään ei yllätä,
hurjimmankin seikkailun manaa maanantaiaamuna synkimpään helvettiin,
olis saanu jäädä seki reitti tutkimatta.
vaikken minä siellä juurikaan kuljeskele,
linnunlaulun kautta kallioon ja takaisin,
miten kaunis sekin polku on.
sitä kai sokeutuu asioille,
joiden kanssa on joka päivä.
eikä sitä enää tartu jokaiseen mahdollisuuteen,
jokaiseen kohtaamiseen niin kuin ennen,
heittäydy sydämestään,
heittäydy kehonsa ulkopuolelle,
heitä kenkiä eikä puhelinta mereen,
nouse rahtilaivojen kyytiin
niin kuin silloin nuorena.
nyt on vastuu ja kai sitä tahtoo olla rauhassa vain.
vai oliko nuorena henkisesti tasapainoisempi?
saattoi remuta ja rellestää ja vaikka mitä
kokematta minkäänlaista horjahdusta
vinoutumaa minäkuvassa;
ehkä koska siitä kuvasta ei vielä ollut tehnyt sopimuksia.
tahtoisiko ne sopimukset purkaa? mitä kaikkia niitä nyt on?
onhan niitä nyt tehnyt, itsensä kanssa ehkä lujimmat.
ja juuri ne kai ainakin pitäisi purkaa.
niin, eihän se ole Helsingin vika että minua ikävystyttää.
että jään nojailemaan betoniseiniin
kun en tiedä, mistä pääsee sisälle,
missä on ovi,
että koodi on 1112 ja ruutu,
siinä nojailen ja polttelen sätkätupakkaa,
oma on vikani ellen vaadi päästä sisälle.
sitä taitaa käydä viheliäistä taistelua
ihmisyyttään ja olemassaoloaan vastaan
tahtomalla aina muualle sieltä missä on.
mutta niin, nyt.
mummilan ullakko
Helsingistä katsottuna
mahdollisuuksien salamyhkäinen maailma.
ja tällainen on Helsinki tänään Tuiskulasta katsottuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti